Para-ampumaurheilun luokittelu ja apuvälineet
Vammaisurheiluun kuuluu oleellisena osana urheilijoiden jakaminen eri luokkiin. Luokittelun tavoitteena on taata kaikille urheilijoille tasapuoliset lähtökohdat kilpailuun. Paralympialaisissa ja kansainvälisissä arvokilpailuissa luokittelun suorittavat terveydenhuollon ammattilaiset ja luokittelijoiksi kouluttautuneet lajiasiantuntijat. Lajista ja lajin vaatimuksista eri urheilulajeissa on eri määrä luokkia. Esim. yleisurheilun joissain lajeissa kilpaillaan yhdistetyissä luokissa, jolloin käytössä on tarkkaan määritellyt hyvitysjärjestelmät.
Luokittelua voidaan verrata vammattomien painoluokkalajeihin (esim. paini, judo, nyrkkeily). Tavoite on siis sama, eli taata kaikille tasapuoliset lähtökohdat kilpailuun, jolloin tuloksen ratkaisevat urheilulliset tekijät, ei vamman haitta-aste.
Vammaluokitus kansainvälisessä kilpailutoiminnassa
Voidakseen osallistua kansainväliseen kilpailutoimintaan, on ampujalla oltava kansainvälinen vammaluokitus. Kuten edellä mainittiin, sen tekevät luokitteluun kouluttautuneet asiantuntijat. Luokituskorttiin merkitään mm. ampujan vammaluokka ja mahdollisesti käytettävän pyörätuolin selkänojan korkeus.
Liikuntavammaiset ampujat kilpailevat kahdessa eri luokassa: SH1 ja SH2. Kaikki pistooliampujat kuuluvat luokkaan SH1, samoin kivääriampujat, jotka pystyvät käyttämään makuuammunnassa hihnatukea tai pystyammunnassa tukevat käden lonkkaan.
Luokkaan SH2 kuuluvat kivääriampujat, jotka yläraajojen lihasheikkouden, käden puuttumisen tms. vuoksi eivät pysty käyttämään hihnatukea. He saavat käyttää jousitukea, jolle aseen paikka määritetään aseen tasapainopisteen mukaan.
Vamman aste määrää, onko jousi jäykkä vai löysä. Vartalon lihasten toimiminen määrää kummassakin luokassa, saako ampuja käyttää tuolissa korkeaa vai matalaa selkätukea – vai saako käyttää tukea lainkaan.
Vammaluokituksessa luokkia SH1 ja SH2 ”tarkennetaan” (A, B, C) vamman mukaan. Nämä tarkennukset näkyvät käytännössä vain ampujan luokituskortissa. Esim. kilpailuohjelmissa ja tulosluetteloissa luokkamerkintänä on SH1 tai SH2.
Luokat
| SH1 Tuetta ampuvat | |
|---|---|
| SH1A | Istuen, tai seisten ampuva, jolla ylävartalon lihakset toimivat normaalisti (esim. jalka-amputaatio), tuolissa ei saa olla selkätukea. |
| SH1B | Istuen ampuva, jolla alaraajoissa ei ole toimivia lihaksia, tai ne toimivat hyvin huonosti (esim. selkäydinvamma), keskivartalon lihakset toimivat hyvin, tuolissa saa olla matala selkätuki. |
| SH1C | Istuen ampuva, jolla alaraajoissa ja keskivartalossa ei ole toimivia lihaksia, tai ne toimivat hyvin huonosti (esim. selkäydinvamma), tuolissa saa olla korkea selkätuki. |
| SH2 Tuelta ampuvat | |
|---|---|
| SH2A | Istuen ampuva, jolla toinen käsi ei toimi (esim. käsiamputaatio), tai molemmissa käsissä on selviä toimintarajoitteita, keski- ja alavartalon lihakset toimivat normaalisti, tuolissa ei saa olla selkätukea. |
| SH2B | Istuen ampuva, jolla yläraajojen toimintarajoitteiden lisäksi alaraajojen lihakset eivät toimi, tai ne toimivat hyvin huonosti (esim. selkäydinvamma, neliraajahalvaantuneet), keskivartalon lihakset toimivat hyvin, tuolissa saa olla matala selkätuki. |
| SH2C | Istuen ampuva, jolla yläraajojen toimintarajoitteiden lisäksi alaraajojen lihakset eivät toimi, tai ne toimivat hyvin huonosti (esim. selkäydinvamma, neliraajahalvaantuneet), keskivartalon lihakset toimivat huonosti, tuolissa saa olla korkea selkätuki. |
Vammaluokitus kansallisessa kilpailutoiminnassa
Liikuntavammaisten kansalliseen kilpailutoimintaan voivat osallistua nekin, joilla vamma ei oikeuta kansainväliseen luokitukseen. Ts. kansallisiin kilpailuihin osallistuvilta ei edellytetä minimivammaa. Yleisohjeena (peräisin Suomen Invalidien Urheiluliiton ammunnan yleissäännöistä) voidaan pitää, että osallistumisoikeus on ampujalla, jolla tuki- ja liikuntaelinvamman invaliditeettiprosentti ilman aisti- ja sisäelinvammaa on vähintään 10 %. Ampujien kansallisen luokituksen tekee luokittelukoulutuksen saanut lajivalmentaja.